The Adventures of Lord Pocket and Lady Shinzon: Sir Winston, Southern Highlands ja muuta

Ollaan nyt oltu reissussa noin kuusi viikkoa ja viime paivityksestakin on jo pari viikkoa. Tarkoituksemme oli lahtea Melbournesta liftaamalla, mutta valitettavasti juuri sina paivana satoi koko paivan, eika hirveesti inspiroinut seista tien vieressa kastumassa. Otettiin siis taas yobussi Sydneyyn, heitettiin kamat hostellille ja ruvettiin kaymaan lapi backpackereiden automyyntipaikkoja. Tarjonta oli heikkoakin heikompaa ja todella ylihintaista. Loydettiin netista paikka joka oli puolen tunnin junamatkan paassa keskustasta Cabramatta-nimisessa kaupunginosassa ja sielta loytyikin sitten paljon autopaikkoja. Kierreltiin paljon ja lopulta loydettiin meidan tuleva ystava, Sir Winston, valkoinen Holden Commodore vuodelta -97. Tultiin seuraavana paivana takaisin ja ostettiin se samantien pois. Tosin jatettiin se viela yhdeksi yoksi odottamaan, koska meidan piti ostaa viela yksi yo hostelliin, jotta saataisiin rekisterointipapereita varten osoite NSW:ssa. Se olikin oikein superpaiva. Kaytiin rekisteroimassa auto, hankkimassa siihen vakuutuksen, luomassa pankkitilit Commonwealthiin ja jotain muuta jannaa. Sitten hankittiin vahan varusteita ja koska ne autotyypit oli laittanu siihen ihan lopussa olleen akun, ei saatu autoa kaynnistettya ja jouduttiin jaamaan yoksi Rhodes juna-aseman viereen. Se oli aika hurjaa, mutta ihan hyvin nukkui uudella ilmapatjalla.

Meilla ei ollut muita tavoitteita kuin Teemun toive nahda vompatteja, joten googletettuamme "the best place to see wombats in australia", suuntasimme Holdenin nokan kohti Kangaroo Valley'a, tarkemmin leirinta-alueelle nimelta Bendeela. Se oli oikein ihana paikka, kirjaimellisesti laakso, joka puolella vuoria. Siella oli myos joki ihan vieressa, missa kaytiin uimassa. Ajattelin etukateen etta olisi kiva nahda edes yksi vompatti ja en tahtonut uskoa kun meidan viereisessa bussissa asuva vanha pariskunta kertoi etta ne tulevat illalla leirinta-alueelle syomaan ja menevat autojen alle rapsuttamaan itseaan auton pohjaa vasten. Sitten kun oltiin valmistamassa ruokaa meidan hienolla kaasukeittimella, huomasin yhtakkia parin metrin paassa meidan autosta Ison Wompatin! Se oli niin hieno hetki etta tuijotin vaan suu auki ja sitten kuiskasin Teemulle etta kato! Pienen hammastelyn jalkeen oli kamera esilla ja Teemu elementissaan. Mita pimeampi tuli, sita enemman nakyi tummia moykkyja ja kuului aanekasta rouskutusta ja raapimisaania. Vompatit on niin hassuja, ne monkii eteenpain parin sekunnin ajan ja sitten rouskuttaa ruohoa, sitten raapii itseaan ja liikkuu taas ihan vahan eteenpain. Eika ne hirveasti ihmista saikahda, ei saa vaan ihan lahelle menna (paitsi jos liikkuu hitaasti niin sitten ne ei tunnu edes tajuavan etta joku on siina). Vompatti-hammennyksen jalkeen huomasin pitkan jonon vallabeja (pienia kenguruja) loikkivan alueen lapi. Se oli todella hienon nakoista, ja ne paasee kylla lujaa vauhtia ihan vaan pomppien.

Bendeela oli siis tayttanyt ja ylittanyt toiveet jo heti ensimmaisena paivana, ja mietittiin etta mitas sitten. No, paatettiin jaada nauttimaan vompattien seurasta ja vietettiin siella ehka viisi paivaa. Kahtena niista otettiin ihan vaan rennosti ja nautittiin dekkareista, koska toisena paivana oli niin kuuma ettei jaksanut liikkua ja toisena satoi koko paivan. Silloin illalla oli mahtava ukkosmyrsky ja ihailtiin sita auton turvasta samalla kun katsottiin elokuvaa lapparilta. Muina paivina tehtiin retkia lahikaupunkeihin ja vesiputouksille. Jos joku joskus menee Australiaan ja ostaa auton, niin suosittelen ehdottomasti ajelua Southern Highlands alueella. Siella on niin kaunista, etta! Kaikki pikkukylat ja kaupungit minka lapi tulee ajettua, on todella sopoja ja niissa on kauniita taloja. Kaytiin muutamassa kavelemassa ja syomassa. Valilla teki mieli pistaa Teemu rattiin, etta saisin katsella maisemia, ne oli vaan niin hienoja. Yhtena iltana paastiin todistamaan sita vompattien autoon itseensa raapimista, kun koko auto rupesi heilumaan ja raapimisaanet oli kovat. Se oli tosi absurdia ja hauskaa.

Maanantaina 8.10 saatiin tekstiviestit etta meidan pankkikortit on noudettavissa Commonwealthista, Sydneyn keskustasta. Lahdettiin seuraavana paivana liikkeelle ja kaytiin samalla noutamassa veronumerot, jotka on pakolliset tyonsaannin kannalta. Lahdettiin saman tien jatkamaan matkaa kohti Sofala-nimista pienta entista kullanhuuhdontakaupunkia, josta eras vanha mies oli kertonut Teemulle Bendeelassa (han kertoi myos muista paikoita, joista voi loytaa esim opaaleja ja sellaisia). Sattumalta vanha ystavamme Katoomba oli matkan varrella ja olin lukenut etta siellakin pystyisi dyykkaamaan, joten jaatiin sinne kahdeksi yoksi. Valitettavasti tieto oli vanhentunutta, emmeka saaneet Katoombasta muuta saalista kuin hieman rikkinaisen paistinpannun, jota Teemu aikoo kayttaa kullanhuuhdonnassa. Yot oli kylmia ja koska kaupungin ainoa leirinta-alue oli torkykallis, paadyimme yoksi eraan isoja taloja sisaltaneen varakkaan oloisen kadun varteen. Herattiin aina aikaisin siirtamaan auto pois, koska ei uskota etta se olisi sallittua nukkua noin vain kadulla. Katoomban kylmyys ajoi meidat jatkamaan matkaa tanne, mista ollaan nyt jatkamassa Sofalaan, eli Bathurstiin. Tama on ollut oikein kiva kaupunki, paljon isompi kuin Katoomba. Taalla ollaan yovytty ihan keskustan vieressa pienella parkki-lepoalueella, jossa saa olla 72 tuntia. Siella on vessat ja sahkoakin loytyy. Toissayona koettiin ensimmainen miinuksen puolelle tippunut yo-lampotila, tosin vain -1. Eihan se kauhean mukava ollut kylmassa autossa, mutta ihan hyvin parjattiin kun ostettiin viela yksi lampopeitto.

Eilen kavi janna juttu. Lahdettiin auringonlaskun aikaan (about klo 19) kavelylle kaupunkiin tarkoituksena tsekata paikallisten kauppojen ja leipomoiden roskikset. Ei loydetty taaskaan mitaan (nyyh) paitsi kirkko, jossa oli jonkinlainen kirkon ja se kellojen esittelyilta meneillaan. Siella tyypit veteli isoista naruista ja soitti melko kauniisti niita kirkonkelloja. Mentiin sisaan ja meita kierratettiin ympariinsa, kerrottiin kirkon historiaa ja kyseltiin mista ollaan tultu. Siella oli 4-5 vanhaa naista jotka oli tosi kiinnostuneita meista ja sitten kun ne sai tietaa etta aiotaan nukkua meidan autossa, ne kauhistu ja kyseli hirveasti etta parjataanko varmasti. Koitettiin vakuuttaa etta parjataan kylla, mutta yks niista pyysi meita sen kotiin yoksi. Kieltaydyttiin kohteliaasti ja jatkettiin matkaa. Ehditiin muutama sekunti kavella poispain kun eras toinen niista naisista huuti peraan ja pyysi hankin meita luokseen yoksi. Houkutteli oikein isolla sangylla ja sahkopeitolla :D Jotenkin se sitten onnistui pyrkimyksessaan ja sovittiin etta mietitaan viela asiaa kun kavellaan takaisin autollemme ja tullaan sitten takaisin jos tullaan. Ei mietitty kauaa vaan paatettiin menna. Haettiin auto ja palattiin kirkolle. Luultiin etta ne oli jo ehtinyt lahtea, mutta ehdittiin juuri ja juuri. Sitten seurattiin autolla heidan kotiinsa, ja tervehdittiin ihanaa labradorinnoutajaa, katsottiin vahan Jason Bournea telkkarista ja juteltiin ja sitten mentiin nukkumaan. Aamulla saatiin oikein aamupalaa ja kaytiin suihkussa ja sitten jatkettiin matkaa. Ihan mahtava kokemus ja todella hienoa oli kokea australialainen vieraanvaraisuus. Kiiteltiin heita koko ajan ja Cheryl vaan sanoi, etta hanella on lapsia, eika han haluaisi etta he joutuisivat nukkumaan niin kylmassa.

Nyt stokattiin ruokavarantoja ja naiden kirjotusten jalkeen lahdetaan ajamaan Sofalaan. Bongattiin siita vieresta ilmanen leirinta-alue mihin mennaan yoksi. Laitoin myos eilen tyonhakuilmoituksen Gumtreehen, ja jos sen kautta loytyy jotain kivaa niin matkaamme sitten sinne, missa onkin.