The Adventures of Lord Pocket and Lady Shinzon: Melbourne by Ankku

Melbourne järkytti meidät hiljaisuuteen olemalla kovin viileä ja tuulinen verrattuna Sydneyn ihanaan lämpöön, ja parin päivän jälkeen vallitseva ajatus olikin että "äkkiä pois täältä ja pohjoiseen!". Hostelli oli kuitenkin maksettu viikoksi, joten tänne oli jäätävä hetkeksi. Tultiin Melbourneen siis noin kaksi viikkoa sitten, lauantaina 15.9. klo 6 aamulla. Lähdettiin edellisenä päivänä Katoombasta, otettiin juna Sydneyyn ja sieltä suoraan klo 19 lähtevään bussiin. Matkattiin ovelasti koko yö pimeyden keskellä, siellä ei oikeesti nähnyt yhtään mitään, enkä ois ite uskaltanut ajaa katuvalojen puuttuessa. Onneksi ei kenguruja jäänyt alle. Taivallettiin ensi töiksemme monta tuntia hostellia etsiessä ja eräs etukäteen halvaksi todettu hostelli aiheutti kohtalaisesti pään vaivaa kun sitä ei millään löytynyt oikealta kadulta. Jonkin aikaa pyörittiin ympyrää ja monet ihmiset tuli kysymään mitä etsitään, mutta nekään ei tiennyt missä se hostelli on, kunnes eräs huonekalukauppias huikkas ovelta että se numero mitä etsitään on kadun toisessa päässä, missä talonnumrot alkaa jostain syystä alusta toiseen suuntaan. Se kauppias ei tiennyt syytä tällaiseen omituisuuteen, mutta arveli että niin oli "just to confuse people". No tietenkin kun lopulta löydettiin se hostelli, se oli täynnä ja tämän ilmoitti meille erittäin epäilyttävän näköinen manager-nainen suoraan sen sänkytoimistosta. Siinä vaiheessa olin aika iloinen että se olikin täynnä, ei olis tehny mieli jäädä sinne.

Löydettiin lopulta toi meidän hostelli, mikä on ollut ihan jees. Siellä on mukava henkilökunta ja sängyt on hyviä ja huonetoverit on lähinnä saksalaisia. Hostellin alakerta on baari, jossa käy aika vähän ihmisiä (paitsi pari päivää sitten se yhtäkkiä tulvahti täyteen jotain hulluja poikia, jotka oli jonkun pelin kunniaks pukeutunu ihan hassuihin asuihin. Siellä oli mm. Super Mario, Lehmä, Täysin-musta-mies jne.). Meidan huone on kuitenkin viereisen teurastamon yläpuolella, mikä on oikeesti hyvä, koska alakerrassa soi musiikki todella kovalla yöhön asti.

Esimmäisinä päivinä kierreltiin paljon museoissa, koska täällä on paljon tosi mielenkiintoisia ja ilmaisia museoita, ja koska sää oli lähinnä harmaa, viileä ja välillä sateinen, eikä inspiroinut kuvaamaan. Käytiin mm. poliisimuseossa, missä oli Dan Kellyn ja Steve Hartin haarniskat ja paljon kamalia Victorian osavaltion poliisijuttuja. Ensimmäisenä lempparimuseona on ACMI eli Australian Centre of the Moving Image. Siellä oli niin paljon kaikkea jännää katseltavaa ja kokeiltavaa. Näin esimerkiksi Geoffrey Rushin eli Captain Barbossan miekan, sormuksen, kaulakorun ja niitä kultakolikoita ekasta Pirates-leffasta, haha! Ja sit siellä oli Nicole Kidmanin puku Moulin Rougesta, Cate Blanchettin Oscar-palkinto JA Heath Ledgerin käyttämä haarniska Ned Kellyssä. Siellä oli myös paljon vanhoja kameroita ja muita vekottimia, sekä pelejä mitä sai pelailla. Jäi sen verran katsomatta että piti tulla seuraavana päivänä uudestaan.

Eräänä päivänä päätimme lähteä pingviinejä etsimään ja olimme kuulleet että St. Kildan laiturilta niitä saattaisi heti auringonlaskun jälkeen löytää. Käytiin matkan varrella katsastamassa paikallinen Royal Botanic Garden, missä tavattiin perheellinen mustia joutsenia ja eräs perheen ulkopuolinen musta joutsen joka stalkkas niitä muita ja esitteli voimiaan sitä pelkääville ihmisille. Puutarhassa oli ihania ruusuja ja sademetsäosio, jossa oli bambua. Todella iso paikka ja lopuksi käytiin kiipeämässa Shrine of Remembrancen huipulle (ensimmäisen maailmansodan australialaisille osanottajille rakennettu muistomerkki). St. Kildan ranta olikin yllättävän pitkä ja meillä meni aika kauan kävellä laiturille asti. Se ei haitannut, kun maisemat ympärillä olivat niin kauniit. Laituri itse oli todella pitkä myös ja sen lopusta alkoi sellainen aallonmurtaja-maa-kivi-muodostelma. Muitakin ihmisiä oli tullut pingviinejä etsimään ja pitkän aikaa odotimme ja odotimme ja katselimme ja etsiskelimme. Viihdytettiin itseämme ottamalla kuvia yöllisestä kaupungista. Sitten, kun ajateltiin jo lähteä, huomattiin yksi pienen pieni pingviini kiven päällä. Se oli oikein söpö. Sitten tuli toinenkin poseeraamaan ihmisille. Ne on maailman pieninpään pingviinilajiin kuuluvia otuksia.

Voin kertoa ilouutisen kaikille teille, jotka päivittelette elokuvalippujen hintoja Suomessa, nimittäin täällä ne maksaa helposti yli 20 euroa! Oltais haluttu mennä kattomaan uusin Resindent Evil, mutta ei kyllä onnistu täällä ainakaan, toivon että pikkukaupungeissa ois halvemmat hinnat.

Museoista vielä sen verran että Melbourne Museum on todella monipuolinen, mielenkiintoinen ja kaikin puolin kiva kokemus. Ja opiskelijakortilla ilmainen sisäänpääsy. Tästä mukavuudesta kuultiin eräältä suomalaiselta tytöltä, johon törmättiin kadunkulmassa. Oli ensimmäinen suomalainen, joka tavattiin ja vielä Tampereelta! Anyway, siellä museossa kaikkein jänskintä oli dinosauruksien luurangot! Ne on kyllä ollut hienoja olentoja, ois kiva tehdä aikamatka ja vähän kuvailla niitä. Myös psykologinen osasto oli tosi mielenkiintonen, siellä oli hauska aikajana psykologian kehitykseen tieteenä, esim yhessä vaiheessa ihmisen kallon kuhmujen perusteella on tulkittu millanen rikollinen se ihminen on... Siellä oli myös ihan oikeat aivot lasipurkissa! Ja muita sisäelimiä.

Kun meidän ensimmäinen viikko läheni loppuaan, oltiin tehty havainto että kaikkein järkevintä olisi ostaa auto. Yöpyminen hostelleissa nousee sesonki-aikana niin kalliiksi, ettei niin sanotusti mitään järkeä. Ja kyytiläisiä ottamalla saadaan bensakulutkin melko pieneksi. Päätettiin jäädä vielä viikoksi tekemään tutkimustyötä ja ostamaan se auto. Tutkimuksen jälkeen kuitenkin huomattiin, että kaikkein järkevintä olisi ostaa auto New South Walesin osavaltiosta. Lait auton ostamisen, rekisteröinnin, myymisen ja kaiken muunkin kohdalla vaihtelee osavaltioittain ja sehän mukavasti hankaloittaa asioita, mutta yksinkertaistettuna asia on tällainen: suurin osa backpackereistä lentää Sydneeyn ja ostaa sieltä auton, mistä johtuu että siellä on suuri tarjonta juuri sellaisista autoista, mitä mekin nyt etsitään ja siellä on luonnollisesti myös helpointa saada auto myydyksi. Ja lakiasioiden takia auto kannattaa myydä samassa osavaltiossa, missä se on ostettu ja minne siis rekisteöity, eli NSW. Tästä johtuen teimme päätöksen matkata tavalla tuntemattomalla takaisin Sydneyyn.

Huomenna on siis päivä jolloin liikahdamme Victorian osavaltion lämpimämmälle puolelle (ellei suunnitelmat vielä tässä vaiheessa muutu). Ollaan laitettu Gumtree-nimiselle sivustolle ilmotuksen kyytiläisistä tarjolla, mutta vielä ei ole ilmaantunut muuta kuin saksalainen poika joka luuli että me tarjotaan muille kyytiä, eikä siis etsitä sitä. Vaihtoehdoiksi jää siis joko samanlainen bussimatka kuin millä tultiin, tai liftaaminen (mitä itse haluaisin kokeilla). Saa nähdä miten käy.

Melbourne on ollut tämän viimeisimmän viikon meille oikein kiltti, on ollut lämpimämpää ja eilen oli jopa hellettä. Käytiin myös maanantaina eräällä erittäin isolla kirpparilla ja sieltähän lähti mukaan lämpövaatteet viileyksien varalta. Sen jälkeen ei ole palellut :) Toinen asia, mikä on ollut erittäin ihanaa, on netistä löytynyt tieto, että täällähän voi dyykata! Luultiin aikaisemmin että moinen ei ole mahdollista, eikä Sydney ainakaan antanut sellaista kuvaa että onnistuisi, mutta nyt Melbourne näytti mitä sillä on tarjottavanaan. Eli cup-cakeja, keksejä, patonkia, ruisleipää, kaikki mahdolliset hedelmät ja vihannekset, mitä hostellimme viereinen Victoria Market on pullollaan (ja keskustan leipomot)! Oi ihanuutta!

Hirvee kasa kuvia ja ihan sekalaisesti!